Minä, joka harvemmin kärsin päänsärystä, olin suunnitellut päivälle parikin eri menoa. Heräsin hyvissä ajoin, yllättävän pirteänä, ennen kellon soittoa. Syön aamupalan, ja alan vääntämään väriä kasvoille, kun yhtäkkiä alkaa huimata. Istun sohvalla paikallani, hillumatta mitenkään, moshaamatta yms. todella heikko ja huono olo, huimaa muttei särje päätä. Olon hieman toettua hipsin rauhallisesti yläkertaan peiton alle, jopa portaiden kävely tuntui päässä. Vakaasti päätin että otan pienet tirsat ja katson mikä tilanne sen jälkeen. Uinahdin koiruuden viereen melko nopeasti, melkein jopa pyörryin.

Puolen tunnin kuluttua olotila tuntuu kohentuneen jonkun verran, makoilen kuitenkin edelleen sängyssä, selaten facebookkia ja twitteriä. Jonkun ajan päästä olotila tuntuu siltä että voisin nousta uudelleen, osittain siksi että koira on vakaasti sitä mieltä että nyt pitäis päästä heittämään nestettä. Nousen rauhallisesti ja hivuttaudun alakertaan. Jotain juotavaa tekisi mieli, mehu tai vesi ei maistu, vilkasen jääkaappiin, kokonainen kurkku. Nappaan kurkun ja pätkäsen siitä 1/3, jonka laitan jääkaapiin takasin. Kyllä, siis sen lyhyemmän pään, ja alan rouskuttaa sitä pitempää. Vie janon tunteen loistavasti! Kurkistus mittariin, reilu 10 astetta eli kengät jalkaan ja ulos. Istahdan portaalle rouskuttamaan kurkkuani kun koiruus viipottaa pitkin pihaa. Ihana auringonpaiste, onneksi otin aurinkolasit, ei häikäse. Saan kurkun nakerrettua ja lähden hakemaan postia, varmuuden vuoksi ihan rauhakseen, jos vaikka nupissa himmenee. Yllättävän hyvä olo, missään ei tunnu samalta kun aamulla. 

Parin liikaa aikaa vievän puhelun ansiosta en pääse kuitenkaan lähtemään ajoissa kirpparille minne alunperin suunnittelin, joten siirrän sen huomiselle ja mennään miehen kanssa yhdessä kauppaan. Jos vaikka saan hetkeksi jäämään miesparkkiin viihdeosastolle, saan sen oman ajan mitä päivällä käymiseen verrattuna yleensä menetän. On puheluista jotain hyötyäkin, tuttavani työkaveri on etsinyt kissanpentuja, joita sopivasti isälläni on vielä jäljellä kaksi. Laitan kisuista kuvia sähköpostilla tutulle joka välittänee ne eteenpäin. Lisäksi saan mahdollisuuden istaa hyväkuntoisena kirjan jota moni alallani toimiva haaveilee. Harmillisesti rahatilanteeni ei anna periksi juuri nyt moista sijotusta, ellen ota pientä lainaa. Jään harkitsemaan asiaa, kirjasta on kyllä helppo päästä eroon vastasuudessa, jos sen nyt ostan. Kyseessä on Kultasepän käsikirja -niminen teos, jota on todella hankala saada käsiinsä hyväkuntoisena, tällä yksilöllä hintaa 250 euroa.

Puheluiden aikana, jotka sopivasti tai harmillisesti, sattuvat molemmat aivan peräkkäin, alkaa päätä särkeä. Sinnittelen hetken ilman särkylääkettä, kunnes on pakko antaa periksi. Toivottavasti olotila säilyy kohtalaisena ja lääkitys pysyy oikeana, lähinnä siis sisällä.