Seuraavana päivänä oli vuorostaan työnalla senkki, jonka kannen olen jo aiemmin hionut, mutta joka on jäänyt odottamaan aurinkoisempia hionta kelejä, jotka vihdoin koitti. Kannettiin miehen kanssa senkki ulos ja hioin taustaa lukuunottamatta koko härpäkkeen pinnan lakalta puupinnalle. Senkki on jonkun 1985 uudelleen erinäisistä paloista kasaama, liekö joku kansanopiston puutyökurssin tekele osista päätellen... Senkissä on 2 koristeltua puureunaa ja ovissa veistetyt koristeet jotka on maalattu kultamaalilla,  t o d e l l a  monta kertaa. 

Runkona senkissä on vanerista kantta lukuunottamatta käytetty koivua, koristelistojen ja rungon välissä tammirimaa joka on pinnoitettu koivuviilulla (yök), jalkaosa on koivua ja koristeet on jotain muuta. Hyvin sekalainen senkki kaiken kaikkiaan! Sisuksiltaan senkki on vaneria, ja sen myötä varmaan 100 pikkunaulaa.. 

Senkin hionnassa meni lähes koko päivä, raahasimme sen ulos kun aurinko alkoi tuntumaan lämpimältä ja lopetin hiomisen jo auringon käännyttyä talon taakse, paikotellen aurinko lämmitti todella hyvin, mutta puuskittaiset tuulet viilensi hyvin. Tästä johtuen heräsinkin yöllä siihen kun tuntui että kurkussa joku olisi räjähtänyt, en muista että kurkku olisi koskaan ollut niin kipeä. Seuraavan lähes viikon vietinkin sohvankulmassa, vuosikymmenen flunssassa. Nyt kun alkaa elämä taas voittaa, eli on aika päivitellä kuulumisia.