Noin kolmisen viikkoa sitten auringon paistaessa kirkkaana silmiin päätettiin koiruuden kanssa lähteä metsälenkille katsastamaan kuinka paljon löytyy vielä lunta. Matkalla metsään ja takasin oli myös kiva määrä kuraa, joten suihku kutsui myös koiraa, joka oli suorastaan loistavasti saanut kuraa selkään saakka. Jonkun verran oli, mutta yllättävän hyvin sielä silti pääsi kulkemaan, koiruuden nuuskutellessa hangesta tuoreita tuoksuja päätin kerätä jo jonkun aikaa mielessä olleita mustikan varpuja, ajatuksena että saan ehkä vähän kevättä pöydälle joskos suostuvat sielä lehteä pukkaamaan. Sieltähän nousi lehtiä! Ja nuppuja! Nyt kun vielä pukkaisi juuria varteen voisin nakkasta ne vaikka multiin ja ulos kasvamaan. Pahoin pelkään että juuria ei vaan kuulu ja ilot on tuossa, mutta ainahan sitä toivoa saa.
Samaisena päivänä innostuin siivoilemaan talven jäljiltä kukkapenkkiä, että pääsee narsissit nousemaan vähemmillä esteillä. Jonkun verran sielä jo olikin narsissien alkuja ja jopa kuunliljat nosteli jo lilaa kasvuaan penkistä! Olin lentää persiilleni kun havuja nostellessa silmiin osui lähes neonvärinen hämähäkki! Näin myöhemmin mietiskeltyäni tulin siihen lopputulemaan että olen aiemminkin meidän pihassa moisen nähnyt ja miettinyt mikä lie ulkomaanelävä mahtaa olla. Nyt tutkin asiaa ja selvisi että kyseessä on Viherhämähäkki. Melkosen yleinen eteläsuomessa, kuuluu jahtihämähäkkien heimoon eli ei tee verkkoa, vaan väijyy saalistaan ja sopivassa kohtaa hyökkää sen kimppuun. Netin mukaan on ainokainen jahtihämähäkki pohjois-euroopassa. Siinä hetki tuijoteltiin toisiamme kunnes mies vei pedon parempaan saalistuspaikkaan väijymään muita uhreja.
Kommentit