Toivottavasti meidän pöntöistä pääsee maailmalle monen monta tuoretta pikkulintua! Näiden aikuistenkin liikennöintiä on kiva seurata, saatikka kun opettavat jälkikasvua tavoille. Sinitiaiset on omineet kaikista vanhimman pöntön, molemmat vielä lentelee, eli munia ei vielä ole. Toiseen uusista pöntöstä on ilmeisesti tarjolla talitiaisia, ihan varma en ole, mutta kovasti pörräävät pöntön läheisyydessä.

Tiesitkö muuten, että sinitiaiskoiras on se joka etsii tinttipariskunnalle pesäkolon, ja siihen muutetaan vain jos naaras sen hyväksyy. Oikean kotikolon löydyttyä, monien havaintojen mukaan pariskunta rakentaa pesän yhdessä. Toisin kun useissa lintukirjoissa väitetään vain naaraan rakentavan pesän, tasa-arvo on löytänyt linnutkin ;) Naaras toimii kuitenkin pääarkkitehtinä rakenuspuuhassa ja varsinaisen pesämaljan. Sillä aikaa koiras vartioi uutta kotia ja karkoittaa mahdolliset tunkeilijat, joita riittää kun pöntöistä on joka kevät kirjaimellisesti huutava pula. Ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu että sinitiainen sijoittaa pesän rakenteiden joukkoon tuoksuvia yrttejä, jotka vähentää bakteerien määrää. Pesissä voi olla laventelia ja minttua. Näin varmaankin olisi suomessakin, mikäli edes joku yrtti olisi käytettävissä luonnostaan silloin kun linnut on pesimäpuuhissa. 

Meillä tinttien pesimäpuuhia helpotetaan pönttöjä lisäämällä, tekemällä pönttöihin kevät siivous sekä asettamalla koirankarvoja talipallotelineeseen paikkaan josta niitä on lintujen turvallista hakea, missä ne ovat kuitenkin sateelta suojassa. Tänäkin vuonna ne on kummasti kelvanneet, erityisesti koiran karva, joita saadaan anopin koiruudelta, oma kun on sileäkarvainen, ei karvoista ole yhtähyvin iloa. Kevät siivouksen yhteydessä on huomattu että karvat ja sammal on pääraaka-aineena pesän pehmeämpinä osina. Peruspohjana tukemassa heiniä ja pieniä kuivia lehtiä, ja vanhimmassa pöntössä oli suuri määrä vaahteran siemenkotia, vai miksi niitä nyt kutsuisi.. Rakennustarpeet löytyi läheltä, pönttö kun sijaitsee vaahterassa.

Saatoin pelastaa tänään pienikokoisen talitiaisen hengen, satuin paikalle kun pari isompaa kurmootti (sana lienee pohjanmaata?) oikein urakalla tätä pienintä, se makasi maassa selällään ja nuo kaksi nokki raasua. Höyheniä oli nurmikolla jo kohtalaisesti. Nostin tiaisen nurmikolta ja se oli aivan tönkkö jäykkänä, sillä oli toisessa jalassa sammaltukko jota se puristi hyvin tiukasti. Rauhottelin tirppaa höpöttämällä ja koitin tarkastella että onko se aivan kunnossa. Tarjosin sille sadevesiastiasta vettä ja tirppa alkoi rentoutua, se katseli pienillä silmillään että meinaako se akka syödä minut vai mitä mielessä. Laskin käden hitaasti maahan, aikansa se siinä kädellä seisoskeli ja astui nurmikolle. Käkkiessäni kyykyssä nurmikolla tirppa meinasi kai että turvallisin paikka on tuon takapuolen alla, sinne se köpötteli ja katseli pitkän tovin että pitäisköhän jatkaa matkaa. Lopulta se lennähti vuorimäntyyn ja sieltä katseli kun poistuin takavasemmalle. Kaipa se vihelteli väärälle böönalle tai ei noudattanut tiaisten hyvin tarkkaa hierarkiaa, muistan nähneeni aiheesta jonkun dokumentin. Toivottavasti jatkossa pysyy ruodussa, niin elää pitempään. 

Facebookissa Suomen Linnut -ryhmässä oli keskustelu lintujen muistiin liittyen. Joku nainen kysyi voiko linnut muistaa ihmisen edelliseltä vuodelta. Moni oli sitä mieltä että hyvinkin voi, linnuilla on kuuleman mukaan huomattavasti parempi muisti kun oletetaankaan. Ainakin meidän pihapiirissä tuntuu olevan tiettyjä lintuja joilla on omat tapansa tehdä asioita, ja ne on juuri niitä pihassa liikkumiseen tottuneita yksilöitä.