Rytykasa asteripensas on nyt muuntunut lannotteeksi tuleville astereille. Kokonaisuudessaan kasvuala on jotain reilun metrin kanttiinsa, ja vallottaa tilaa lisää kokoajan. Sinällään hyvä, koska asterit on siihen istutettu että ne peittää muutamia vuosia sitten kaadetun koivun paikan. Kantoa siinä ei näy, mutta kannon tumpin päällä on vain n.5 cm (jos sitäkään) multaa, eli siinä ei välttämättä kasvaisi edes nurmikko kunnolla. Sielä näkyi jo jonkun verran uutta kasvua, vaikkakin kuumat liekit ei asterille hyvää tee, niin kyllä se sieltä nousee, entistä tehokkaammin, kuten aikasempina vuosinakin. 

Käytiin anoppilassa ja kummasteltiin porukalla anopin kaktuksia, tai enemmänkin tuota ehkä kupsahtamassa olevaa.. Kun anoppi sen sai, oli se aivan normaalin kaktuksen näköinen, kauttaaltaan vihreä ja terveen oloinen. Aika äkkiä sen varsi alkoi kuitenkin reunoiltaan näyttää kalpeammalta ja läpikuultavalta. Pikku hiljaa kuultavuus siirtyi keskemmälle ja lopulta koko varsi oli läpikuultava ja keskellä kulki vain pelkkä vihretävä suoni. Nyt varsi on jo kai kuivumaan päin, hyvin kuitenkin pystyssä pysyy, vaikkakin huojuen, sen verta painoa tuola yläpäässä on. Pyöritin siitä jo yhden isommista pampuloista irti ja toin meille kasvamaan, vaikkakin tuntuu ettei se kuukaudessa kauheammin ole kasamaan ehtinyt. Mikä lie kaktuspoloa riivaa, pikku pampulat näyttää voivan ihan hyvin.

Kaktus kakkosella on pienestä asti ollut tuollanen riippuva osa, se kasvoi hurjasti korkeutta ja jäi sitten lurpattamaan. Kuten näkyy, kaikki muut osat kasvaa ylöspäin lurpattamatta, vaan tämä yksi lurpattaa. Meillä ei oikeastaan koskaan ole ollut kaktuksia, ennen tätä yhtä pikku pampulaa. Poikkeuksena anoppilasta muuttanut parin sukupolven kaktus, lienee joulukaktus (?) joka on jopa parina vuonna kukkinutkin.